Niin erilaiset yhdessä ollaan, mut mun elämässä riittää kun oot tässä!

   Syyslomalla oltiin Vuokatissa, keski-Suomessa Oulun lähellä perheeni kanssa. Iida oli mukana  ja pitkien keskustelujen jälkeen Nallekin pääsi mukaan, vaikkei muut niin innoissaankaan olleet. Lähdettiin maanantai aamusta ajelemaan kohti Vuokattia. Matka meni ihan hyvin mitä nyt välillä jotain vinkumista, mutta kun pääsi kävelemään, niin rauhoittui. Nalle matkusti takaluukussa meno- ja tulomatkan hänelle ostetussa boxissa.

   Perille päästin iltapäivällä ja purettiin tavarat. Nalle oli hyvinhyvin utelias uuden paikan suhteen ja tutki paikat tarkasti. Lähdettiin ulos vesisateeseen, mutta se viikko oli luksusta sillä tuolla oli katuvalot, kun täällähän lähimmät valotolpat löytyy muutaman kilometrin päästä.

   Käytiin myös Iidan kanssa tunnin mittaisella islanninhevosvaelluksella Kainuun vaellustallilla. Paikka oli kiva ja ihmiset mukavia, ja hevoset tosin hitaampia kuin kesäisellä issikkaleirillä.

   Tiistaina näin Mantan pitkästä aikaan syysloman jälkeen ja ohjasajettiin sitä muutaman kymmenen minuutin ajan käynnissä kentällä. Manta on alkanut liikkumaan paremmin, en tiedä johtuuko se hieronnasta vaiko säännöllisestä liikutuksesta, joka tapauksessa liikkuminen on nyt rennompaa ja askeleet pidempiä.

  Perjantaina päästiin yhdeltä koulusta joten lähdettiin koulusta suoraan tallille. Käytiin kuvaamassa vähän matkan päässä ja tuli ihan kivoja kuvia.

                                   
  Heidi tuli meille eilen aamusta ja tehtiin koko päivä uutta banneria. Saatinse valmiiksi ja todettiin, että tuli kiva.

Tässä siis uusi banneri

     Heidi jäi meille yöksi pitkän suunnitelun johdosta ja Ilona tuli myös. Pyöräiltiin Heidille hakemaan kamat ja Ilona. Ja äippä haki meidät niiltä. Yö meni hyvin vaikka kellojakin siirrettiin ja suurimmilta rähinöiltä vältyttiin.

  Tänä aamuna herättiin, käytiin pissattamassa koirat,syötiin aamupala, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin koiraporukan kanssa lenkille. Käveltiin sänkipelloilla ja juoksutettiin koiria.Elina, Roosa ja Demi eivät päässeet mukaan.

    -Annika

Nyt on mennyt kesä ja hellesäät, kaunis on silti syksy tää

Nyt on kyllä jotenkiin sellainen fiilis, että syksy on saapunut ja lehdet alkavat tippuilemaan puista oranssinpunaruskeina maahan. Koiria ei se haittaa vaikka kylmä tuppaa jo olemaan.

Torstaina käytiin Heidin kanssa lenkillä, kun ei oltu vähään aikaa taas käyty ja Nallekin on jo parantunut eläinlääkäri reissusta oikein hyvin ja muutenkin kaikki on sujunut loistavasti. Lenkillä sitä vauhtia taas riitti, kun ei oltu vähään aikaan tosiaan käyty pidemmillä lenkeillä ja Nallekin tykkäsi, kun pääsi taas juoksemaan vapaasti muiden koirien kanssa.

                                      

Koko jengi koossa "Meil on koossa hyvä jengi tänään, joten otetaan ensimmäiset ensi hätään!"

Tiistaina käytiin katsomassa Mantaa, joka on siirtynyt laitumelta oman tallinsa tarhoihin. Manta on kasvattannut itselleen jo melkoisen talvikarvan, mutta hyvä vaan, että varautuu talveen hyvissa ajoin. Haettiin Manta sisään, siivottiin karsina, laitettiin heiniä ja harjattiin Manta. Sen jälkeen käytiin viellä kentällä jos saataisiin joitain kivoja kuvia, sillä tällä hetkellä Mantan kanssa ei oiken voi tehdä mitään sen kummallisempaa, mutta aina joitain voi keksiä mihin ei tarvita suurempia ponnistuksia ja eihän se meitä haittaa! :)

Eilen oltiin myös Heidin ja koirien kanssa lenkillä ja vietettiin oikein mukava perjantai päivä ja iltakin paimion polulla. Seurattiin sinisiä merkkejä ja lappuja joissa luki "Paimion polku" mutta jostain kumman syystä emme löytäneet perille ihan helposti merkkejä pitkin. Eksyksissä ei oltu missään vaiheessa vaikka merkit loppuivat ja niitä ei näkynyt, koska oltiin tiellä ja jos oltiin tiellä ei oltu eksyssissä, mutta jos oltaisiin oltu mettässä missä ei ollut sinisiä merkkejä oltaisiin oltu eksyksissä, mutta näin ei käynyt ja löydettiinkin vähän ajan päästä oikea mettäpolku ja jatkettiin matkaa hymyssä suin. Perille päästyämme huomasimme myös sen, että olimme kiertäneet polun väärinpäin ja Nallen remmi oli jossain. Noh lähdimme kiertämään polkua uudestaan ja muistinkin että olin jättänyt sen puun oksalle roikkumaan siksi aikaa, kun koirat uiskentelivat vedessä ja itse koitin saada joitain kuvia kiireisesti :D

         

      -Annika

Jotai fiksuu

Tässä on ollu pikku muotoinen tauko niin sanotusti eikä ole kerennyt pahemmin tietokoneen ääreen istahtamaan sen kummemmin.. Mutta tänään se taas tapahtuu kun kouluunkaan ei tarvinnut aamulla lähteä ja kirjotettavaa taas löytyy piiiitkän kesäloman takaa tai eilisestä lähinnä :)

Noniin elikkä siis eilen päätimme Hedin kanssa lähetä sunnuntain pyörälenkille sillä ilma oli mitä hienoin ja Heidi oli jälleen kerran kiinnostunut pyöräilimisestä löydettyään hännelle sopivan pyörän. Niimpä hän sai hienon idean, soitti minulle ja lähdimme polkemaan kohti Liedon keskustaa johon oli matkaa noin 20 kilsaa jos ei enemmänkin. Siinä matka sujui rattoisasti pikku teitä ajaessamme mitään kummempaa häslinkiä aiheuttamatta. Toki ihmiset vähän katsoivat kun kenkäni olivat pyörän tarakalla, mutta tulipa sekin testattua miltä tuntuu pyöräillä ilman kenkiä. Pitäen pieniä juomataukoja, ihaillen tien vieressä oleva hevosia ja poneja lähestyimme kohti Liedon Lidlia joka oli päämääränämme. Oikean tien löytäminen ei ollut haastavaa ja noin tunnin polkemisen jälkeen löysimme perille. Molemmilla oli myös totta kai kamerat mukana jotta ihmiset saivat taas luulla, että olisimme turisteja monen kilometrin takaa vaikka niin ei välttämättä aina ole.
Kävimme syömässä subilla ja juotavat ostimme Lidlista sillä eihän me voitu ostaa molempia samasta paikasta siksi näin. Ruuan nautittua halusimme viellä mennä katsomaan Liedon vesitornia joka oli muuten tosi kammottava paikka minulle Heidistä en tiedä... Kuvasimme siellä viellä hetken aikaa ja ihan kivoja kuvia tulikin! Ja sitten alkoi koti matka...jätskit ensin syötyä :)

Ennen kotiin menoa poikkesimmekin viellä katsomassa Mantaa jota en ollutkaan taas vähään aikaa nähnyt ja oli kiva käydä katsomassa mitä neidille kuului. Pikaiset kuvat otettuamme varsinainen koti matka sai alkaa, mutta ei ollut enää kuin 10 kilsaa joten poljimme viellä sen vaikka autollakin olisi päässyt, mutta me emme luovuta!

Nallekin elää ja voi hyvin ja eläinlääkärissäkin käytiin tossa perjantaina leikkautettamassa ja nyt parannutaan kauluri päässä ja tiedossa olisi luultavasti joitakin kursseja joita käytäisiin läpi jotta tuo pieni ja pippurinenkin eläin vähän rauhoittasi elämäänsä :D

Konstailemassa ollaan oltu myös Iidan kanssa pitkin kesää ja Konstakin voi oikein mainiosti kuten aina tuo posiitiivinen herra. Ainoa miinus on varmaan se että Konsalta on melkein lähtenyt koko harja. Hännäs on sentään viellä jouhia, mutta onneksi kesä on suurimmalta osalta ohi ja talvea kohti mennään ! :)

        -Annika

These times in my life

Vuonna 2012 voisin ajatella elämässäni alkaneen uuden vaiheen, tutustuin paremmin lapsuudesta tuttuun Heidiin. En olisi ikinä kuvitellut, miten yhden ihmisen tulo elämääni voi vaikuttaa näinkin paljon. Alla oleva teksti käsittelee sitä aikaa, jonka Heidin kanssa olen kokenut ja niitä asioita, joita olen saanut tänä aikana oppia.

Mitään ei olisi tapahtunu jos meille ei olisi tullut koiraa. Ilman Nallea olisin jättänyt kokematta kaikki hienot hetket. Ilman Heidiä en olisi luultavasti koskaan pääsyt tallille hoitamaan hevosia ja poneja. Jos ei oltaisi tutustuttu taas uudelleen millaista elämä olisi nyt ? No sitä ei voi tuskin koskaan tietää mutta kaikki tietävät mitä tekee parhaillaa tai ainakin minä olen näin todennut. :)

Sen hetken muistan kun näin ensimmäistä kertaa Ekin. Sen pienen pullean lehmänkirjavan shetlanninponin joka söi tarhassa lumeen peittyneitä heiniä kahden muun, vähän isomman hevosen kanssa . Tämän päivän tulen aina muistamaan, enkä sitä halua koskaan edes unohtaa. Päivä jolloin tajusin että minulla oli jotain mitä olin todella kauan odottannut ja nyt sen sain ja odotus oli palkittu. Ensimmäinen poni jolla oppisin kaiken hevosista ja  ratsastamisesta.Vaikka hän oli itsepäinen niinkuin shettisten kuuluukin ja välillä todella ärsyttävä mutta oli silti yksi elämäni tärkeimmistä asioista siitä huolimatta mitä kaikkea on meille aihettannut mutta ne on ollu vaa pieniä asioita.. Siitä päivästä lähtien olen saanut kokea enemmän hyviä ja onnistumisen hetkiä kuin huonoja ja epäonnistumisen hetkiä kesän loppuun saakka. Ekiä hoidettiin yli puolivuotta ja hänestä tuli hieno poni, joka oikeesti osasi. Koulun jälkeen lähdettiin tallille Ekiä katsomaan vaikkei aina ratsastetukkaan Ekillä, sillä olihan siellä kaksi vanhaa ravuria joilla pystyi myös ratsastamaan, tai no niistä toinen oli vähän villinpuoleinen mutta saatiin siitäkin kesälomalla hieno ratsu jolla siis Heidi ratsasti aina ja minä ratsastin sillä pienellä pullaponilla.

Ekoilta ratsastuskerroilta

Maaliskuu 2012

Rakastin hypätä esteitä ja Ekikin tykkäsi siitä . Sitä teimme paljon mutta sitten kesällä tuli vähän laiskoteltuu ja ponillakin tais maha vähä kasvaa, nii sit siit tuli vähä sellast no miten sen nyt sanois, laiskanpuoleista hyppäämistä kun ei sitä oltu tehty vähään aikaa. Sit taas alettiin hyppäämää tosi paljon ja hienosto meni. Tosi heinosti. Tykättii kans mennä kovaa pellolla ku sai vaa mennä ja mennä .Sit kentällä se tykkäs mennä kovaa keskel kenttää. Siin oli hänen lempi paikka. Tietty piti hiljentää mut kummiski :)

Huhtikuu 2012

Juhannuksen aikaa

Heinäkuu 2012

Heinäkuu 2012

80 cm Heinäkuu

Heinäkuu

Ajettiin kans tosi paljon vaik Eki ei sitä oikee hokannu ja peruutteli ojaa ja kaikkee tälläst. Mut sitte ohjasajettii sitä ja mentii taas parinkuukauden pääst koittaa uusiks. No olipa kyl poika jotai oppinu ja meni tosi hienosti.

Ollaan oltu uittamassakin yhessä lammessa ja ollaan niiku tehty melkee kaikki. Talvellakin piti menää hiihtoratsatsaa mut Eki oli jo lähtenyt ja ei kerinnu.

Vaikkaa oltii kauan yhes ni silti jäi jotai puuttumaan. Vika kerta kun olin ratsastaa Ekillä se oli nii heino. Se ei ollu menny koskaa aiemmin nii heinosti. Nosti laukat hienosti ja viel oikeetki, eikä edes tarvinnu raippaa.
Mut kaikkein kamalinta on ollut pois lähteminen. Se ilta ky käytii hakee meiän tavarat pois . Talli oli kuin toinen kotini, johon jätin ystäväni .

Mä rakastan sua <3

Ajatella et kaiken tän sai alkuunsa se ku lähettiin Heidin kaa Nallen kaa lenkille yks lauantaiaamu . Jos ei oltais lähetty ni mitää tälläst ei ois tapahtunu. :) Mut sitten kesän loppu puolella Eki jouduttiin myymään kauas pois tai no en nyt tiiä kaus ja kauas mut kumminki en välttämättä nää sitä enää koskaan.....

Sit ollu yks sellane suomenhevonen Mari jost mä kans tykkäsin toosi paljon ja käytiin sillä ratsastaa ku enää ei voinu käydä Ekillä. Se oli kans aika vanha jo ja eikä sil sit mitenkää hirveest voinu tehä mitää mut sen kans oli kiva mennä seikkailee jonnekki maastoo . :)

  Sit on ollu kans sellane suomenhevonen Manta jota me vuokrattii.Manta meni hienosti ja seeki osas vaik mitä . Hypätä esteit,kouluu ja ajaakki . Käytii siel jottai neljä viis kiertaa viikos hoitaa sitä parin kuukauden ajan, nyt pidetään taukoo ja jatketaan varmaan keväämmäl :)

Tässä siis oli jotain mun heppahistoriaa, nyt en oo blogia vähään aikaan päivitelly, mut uusia juttuja kyllä taas luvassa ! ;)

     -Annika